Armas ja Onni

Ei otsikkoa

2008-01-22T08:28:00+02:00

Uuteen blogiin pääsee tästä.

Blogi tosin hieman vaiheessa vielä. Tätä ei enää päivitetä.

Ei otsikkoa

2008-01-21T08:22:00+02:00

blogiremppa tulossa.

ei päivitellä tällä aikaa.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

2008-01-12T22:13:00+02:00

Moooido.
Taas on aikaa kulunu, en nyt ala kertoon mitään vanhoja juttuja, kun siinä menis koko ilta muuten. Kerron van sen että yks on nykyään kaks. Sain ehkä maailman parhaimman joululahjan, nimittäin kaverin! Ihan täyspäiväisesti. Sen nimi on Onni, se on samaa mallia kun mä (eli norjalainen metsäkissa), mutta vaan pienemmässä koossa. Tosi letkee kaveri.
Menee päivätkin tosi letkeesti hippaleikkien, syömisen ja nukkumisen merkeissä. Pesuhetkiä unohtamatta. Pistän muutaman kuvan nytten tähän näin.

Eli tämä kuva on ihan niitä ensimmäisiä, mitä meistä yhdessä otettiin. Kuten huomaatte Onni nöyristelee ja mä oon tollein ylpeästi "No paas mennen nyt siitä."
(Onni: öhöm, mitään nöyristele, teroitin kynsiäni...)
Sysnyt.

Tääkin kuva on itseasiassa ihan ekalta päivältä. Kuten huomaatte oon tosi sopeutuvainen, kun kerta päästin rääpäleen mun kanssa yläpunkkaan. Oikeestaan äiskä nosti sen kyllä tonne, kun ei se tuntunu tajuavan minne mä hävisin huilimaan.
(Onni: ...)

Äiskä sano, ettei se saa oikeen otettuu meistä muunlaisii kuvii ku tämmösii mis nukutaan tai ainakin yritetän nukkua, ku muuten ollaan niin nopeita ettei kuuvan osu ku hännänpää. Hehee.

Kissakuvahaaste 47: viaton

2007-12-03T21:55:00+02:00

Aiheena nytten olisi viaton. No oon nyt kyllä jo ottanu tällä kuvalla kerran jo osaa haasteeseen (ilme), mutta kun mulla on siinä täydellisen viaton ilme niin miksei sitten se kävisi tähänkin? Mä päätin nyt että ei se haittaa joten tässä olisi viattomuutta mun osaltani

Kun tällänen ilme on naamalla ei äiskä kertakaikkiaan pysty olemaan mulle vihanen kovin pitkää aikaa, kun sitten sille tulee huono mieli ja se unohtaa että miksi ees oli vihanen. Tämä ilme on hyvä olla aina sen jälkeen kun alas on kiskottu joku paneeliverhoista tai järsitty keittiön työtasolla olevaa talouspaperirullaa tai jotain muuta vastaavaa. Erittäin hyödyllinen etten sanois.

Muitakin kuulumisia voisin ympätä tähän samaan postaukseen, nyt kun kerran aloin kirjotteleenkin. Noi mun ihmiset puhuu kyllä jatkuvasti päivistä. "Ootas vaan Armas, enää alle kakskyt päivää ja saat kaverin. Onni tulee kotiin sillon."
Mä en kyllä vielä tiedä ketä on Onni, enkä tienny sen olevan mun kaverikaan, mutta ilmeisesti sitten on? Tai ainakin noi on päättäny niin. Se on kuulemma joululahja, kun tulee 22. päivä.

Meille on ilmestyny kauheesti kaikenlaisia valoja ja juttuja. Iskä pisti muutamiakin jo piiloon, kun löysin kirjahyllyltä kivan näkösen punasen ukkelin, jota olisin tahtonu vähän maistella. Mutta en sitten saanukkaan.

TUROK 24-25.11

2007-11-26T16:40:00+02:00

Lauantai 24.11.2007
Tuomari: Bjarne Wikström

Tyyppi	Luusto + rakenne ex. Vartalon pituus ex.
Pää	Ex leuka. Otsa hieman litteä. Profiili suora. Kolmio hyvä!
Silmät	Muoto hyvä
Korvat	Hieman isommat, sij. hyvä.
Turkki	Ex turkin laatu. Ex kunto. Hyvä pituus!
Häntä	Sopivan pituinen.
Kunto	Ex näyt.kunto!
Yleisvaikutelma	Hieman ujo, mutta kiltti
Arvostelutulos	Ex1

Sunnuntai 25.11.2007
Tuomari: Tellervo Kass

Tyyppi	Ex tyyppi ja vartalon pituus, ex luusto
Pää	Hieno kolmio ja ex suora profiili, hiukan heikkoutta leuassa.
Silmät	Ex koko, kaunis ilme ja ex muoto.
Korvat	Hiukan korkealla, keski suuret.
Turkki	Hyvä laatu ja pituus, kaunis väritys.
Häntä	Voisi olla pitempi. Hieno pensasmainen.
Kunto	Ex kunto
Yleisvaikutelma	Utelias ja kiltti.
Arvostelutulos	Ex1

Eli heipähei. Viikonloppu on ohi ja voin kyllä kertoa, että rankkaa oli. Vaikka siis makasinkin suurimman osan ajasta siellä häkissäni, mutta silti. Olin aika väsynyt sunnuntaina kun koko juttu oli ohi, enkä oikeen tehny sitten muuta kun nukkusin äiskän ja iskän sylissä vuorotellen. Massukin mulla on siis parantunut ja kaikki siltä saralta hyvin myös.

Kuten tarkkaavaiset huomaa, oli mulla lauantaina sama tuomari, mitä Vantaallakin; Bjarne Wikström. Viimeks mun häntä olis saanu olla hiukan pitempi ja korvat olivat hyvät. Eli jotain muutosta tapahtunu kuukaudessa vai?
Sunnuntaina olin vähäsen rohkeempi, kun en enää jaksanu lainkaan jännitellä. Sähädin jopa viereisen pöydän isolle kollille kun satuin sen näkemään. Ja siellä oli kauheasti mun 'sisarpuolia', siis sellaisia keillä on sama iskä kun mulla. Niitä oli ainakin 7! Ja sitten mun iskäkin oli paikan päällä, hitsi että se on iso! Varmaan kolme kertaa isompi mitä mä.

Tellervo oli aika kiva tuomari, se otti mut syliin ja pusutteli ja halaili, sellanen normaali nainen siis. Kun oonhan mä nyt aika rakastettava otus. Hehee. Ja kun se otti mut ekan kerran käsiin siitä pöydältä se totesi: "Vaikka ei uskoisi, mutta aika painava". Eli oon aika hämäävä.

Äiskä sanos, että nyt pidetäänkin vähän taukoo näistä näyttelyistä että saan rauhassa kasvaa. ihan kiva niin. Kuulemma Jyväskylään mentäisiin helmikuussa, mutta muuta ei ole tiedossa.

Ei otsikkoa

2007-11-20T07:55:00+02:00

Katja kirjoittaa:
Pieni huoli on Armaasta :( Poika nimittäin on oksennellut koko yön ja sillä oli massukin aivan sekaisin illalla. Ihan kamalaa, kun ei toisella pysy sisällä pieni määrä raksujakaan. Kauhean hermostunut olo, onneksi kello tulee kohta kahdeksan ja pääsen soittamaan eläinlääkärille. Kyselen ensin Koira-kissa Klinikalta olisiko siellä aikoja ja mitä mieltä siellä ollaan. Kun Armas osoittaa kuitenkin jonkinlaisia pirteyden merkkejäkin ja en siksi vielä viitsi päivystykseen soittaa. Sitäpaitsi olisi asiaa klinikalle muutenkin, että saisin rekisterikirjaan merkinnän siitä kastraatiosta, kun silloin unohdin ottaa vihon mukaan ja nyt olen onnistunut hävittämään sen lapunkin.

Nyt Armas nukkuu kiipeilypuussaan. On se kyllä rauhallisempi mitä normaalisti, vaikka yrittikin hyökätä varpaiden kimppuun. Hyökkäys tosin jäi hieman puolitiehen.
En edes keksi syytä miksi pojalla voisi massu olla sekaisin, kun ihan normaalia elämää ollaan täällä kuitenkin vietetty eikä oikein mitään tavallisesta poikkeavaa ole tapahtunut.
Jos tämä nyt jatkuu, niin se on selvää että meiltä jää Turun näyttelyviikonloppu väliin. Ja sitten riippuu myöskin siitä, mitä lääkäri sanoo. Hmh. Kirjoittelen myöhemmin vielä mitä puhelimessa sanottiin ja kun saan tietoa itsekkin vähän enemmän.

Paha mieli pikkuisen takia.

muok 10:05
Sain sitten ihmisiä klinikalta kiinni. Käskivät hakea apteekista Canikurea ja jotain antipsinejä (tai joku vastaava). Kävin apteekissa. Ensinnäkin se apteekkarineiti oli ulkomaalainen eikä ollenkaan ymmärtäny mitä tarkoitin ja aloin jo turhautumaan siinä. Sitten joku toinen asiakas tuli neuvomaan meitä, kun hän on koirille käyttänyt näitä samoja ja sitten tämä apteekkari kävi kysymässä kollegaltaan näistä aineista. No, canikure oli loppu ja sitten näitä toisia oli vain hyvin suurissa pakkauksissa ja sitten se toinen apteekkari käski mennä sinne klinikalle, kun siellä kuulemma niitä myydään yksittäisissä pakkauksissa ja varmaan voi tätä toistakin löytyä.

No pappa oli muutenkin menossa klinikalle joten pyysin sitten kysymään samalla sitten niitä.
Ja kävin hakemassa kaupasta Armaalle maustamattomia kanansuikaleita ja seitä. Neljän jälkeen saa antaa ruokalusikallisen + vähän riisiä jos suostuu syömään. Täytyy pistää Annalle viestiä ja kysyä, että pitääkö sitä kanaa jotenkin ihmeellisemmin valmistaa vai annetaanko sitä ihan raakana.
Toivottavasti pappa nyt saa niitä lääkkeitä sieltä. Kamalan huonosti apteekitkin on varustettu.

muok 13:44
Armas sai äsken ensimmäisen annoksen toista lääkettä. Oli viisi sekunttia ottamisen jälkeen normaalisti ja sitten oksensi sen pois. Ei siellä pysy nyt mikään sisällä :( Kokeilen vielä tuota toista lääkettä ja hiukan kanaa ja jos sekin tulee ulos niin soitan sitten klinikalle uudelleen.

muok 22:59
Nyt on pysynyt sisällä kaikki mitä Armas on syönytkin - eli aika vähän. Poika on ainakin vettä juonut, mutta ruokaan ei ole koskenut. Lääkkeetkin pysyivät nyt tällä kertaa sisällä, puolen tunnin kuluttua annan vielä tuota toista tahnaa ja toivon, että alkaisi ruoka maittamaan. Vaihdan myös kuppiin uutta houkuttelevampaa ruokaa, kun ilmeisesti tuo riisi ei näytä niin hyvältä, että sitä viitsisi syödä. Siitä olen tosi iloinen, että ei ole oksennellut enää ja toivon ettei oksentelisikaan. Äsken Armas kyllä kakoi vähäsen, mutta tuntui yskivän jonkinlaista karvapalleroa kurkusta tai jotain. Ainakaan ei mitään pulahtanut ulos.

Varmasti tuo neste täyttää massua aika hyvin, kun jouduin ne pipanat sulattamaan veden joukkoon, että sain pipetillä annettua. Poika katsoi hiukan loukkaantuneen oloisena, kun pakkosyötetään nesteitä ja tahnoja. Yöllä nukun varmaan aika huonosti ja säpsähtelen pienempiinkin ääniin, pitää kuitenkin olla skarppina jos jotain tapahtuukin.

Toivotaan nyt parasta.

Kissakuvahaaste 45: maastoutuminen

2007-11-19T10:47:00+02:00

Just eilen otin osaa kissakuvahaasteeseen (vaikka en tosin omalla kuvalla) ja nyt taas. Tämä sujui kuitenkin vähäsen nopeammin nyt, koska tälläisiä maastoutumis-kuvia meillä on pilvin pimein. Äiskä sanos, että sillon kun se petaa sänkyä sais musta vielä parempia maastoutumiskuvia, mutta kun ei se petaa koskaan kamera kädessä ja eikä se viittiny nyt tämän takia repiä sänkyä auki joten me otettiin nämä.

Eli siis kissakuvahaasteeseen osallistuvat kuvaset tässä näin:

Aika hyvin maastoudun tonne noiden punasten tyynyjen joukkoon, vai mitä?

Kirjotellaanpa tähän samaan nyt sitten kuulumisia. Me oltiin eilen koko perhe kylässä tossa mettän takana, yhden äiskän kaverin luona. Siellä oli kissa kanssa, ihan tavallinen maatiainen ja sen nimi oli Jambo. Me siis ei oltu koskaan tavattu tän Jambon kanssa, mutta tää ensitapaaminen meni kuitenkin ihan hyvin. Mitä se nyt hiukan murisi ja sähisi, mutta leikki kuitenkin mun kanssa. Tai oikeastaan mä keskityin härnäämään Jamboa ja läpsin sitä tassulla johonkin häntään tai jotain ja tein komeita kowabonga-loikkia sitä kohti. Kyllä mulla hetken aikaa kesti, että sain sen mukaan leikkeihin, mutta siinä se sitten meni ja meillä oli ihan kivaa. Jambo ja Sofia kuulemma on tulossa tänne huomenna, katotaan pitääkö mun nyt sähistellä takasin sille.

Se nähään huomenna jaksanko, koska musta oli kyllä tosi kiva leikkiä sen kanssa.
Mun eka kaveri.

Kissakuvahaaste 44: irvistys

2007-11-18T16:58:00+02:00

Moikka moi. Mä en ite nyt ota osaa kuvahaasteeseen, koska musta ei ole olemassa irvistyskuvaa, eikä musta sellasta tähän hätään nyt kyllä saakkaan. Mutta noi mun ihmisvanhemmat oli käymässä lauantaina jossain tuolla maaseudulla ja kun ne tuli kotiin niin niillä oli kameran muistikortti täynnä kuvia kissanpennusta ja sieltä löyty tällänen kuva.

Okei. Tää on mulle itelleni ihan tuntematon tyyppi, mutta kun oon noita kuunnellu niin luulen että sen nimi on varmaan Onni. Äiskä sanos, että se on kahdeksan viikkoo vanha tässä kuvassa ja se tuo ton viiden viikon päästä kotti, että mäkin nään sen sitten.

Mutta eipä mulla kummempia.

Ei otsikkoa

2007-11-13T16:03:00+02:00

Tuli Turun näyttelyiden vahvistuskirjeet. Jepjep, meikäläinen on siellä molempina päivinä näytille, että saapi tulla katteleen. Äiskää en kuitenkaan varmaan paljo näe, kun se on lupautunut auttamaan sihteeristöä joissain nitomisjutuissa. Aika kempoa, mut iskä varmaan lueskelee siinä mun häkin edustalla, että saa vetonsa klaarattua.

Lauantaina mua tuomaroi taas Bjarne Wikström. Harmi vaan että mun häntä ei kyllä oo pituutta tässä ehtiny kasvaan, joten ei se varmaan musta vieläkään tykkäile. Saapi nähdä nyt kuitenkin, että ketä mulla siellä on vastassa, mutta en mä nyt kauheesti oo ton Vantaan jälkeen muuttunu, joten osaan odottaa tota arvostelutulosta.
Sunnuntaina mulla onkin sitten Tellervo Kass. Ihan outo nimi mulle, mutta täti on suomalainen joten ainakin me ymmärretään sitä sitten. Toivottavasti se tykkää musta. Jos jollain on jotain kokemuksia Tellervosta niin kertokaas mulle, että tiiän varautua ja pistää parastani.

Vaikka se on nyt kuitenkin ihan varmaa, että jännään taas. Mutta siellä näkee paljon kivoja ihmisiä kyllä, niinku mun sukulaisten ihmisvanhempia ja noin. Mahtaakohan Johanna taas tulla nypisteleen ja hypisteleen mun turkkia? Ehkä, jos se on nyt Turussa. Ja jos sen mielestä oon ihan röhnänen.

Noi onkin tässä eilen ja edellispäivänä kampaillu mua ja varmaan kampailee taas tänäänkin. Koittaa esifiksata varmaan, mutta kun noi ei tajua, että jos mä tahdon olla rönsynen niin mä oon. Meen vaan sen kampauksen jälkeen pyörimään johonkin hiekkikseen niin siinä oli se niitten vaivannäkö. Hohaa. Mä meen nyt jatkaan mun kauneusunia, että jaksan riehua kun iskä tulee kotiin.

Ei otsikkoa

2007-11-12T22:20:00+02:00

Kuulumisia vähäsen.

Hitsi, on menny hetken aikaa, enkä oo ehtiny kirjottaa ollenkaan. Mulle on sattunu kauheesti kaikkee. Oon käyny lääkärillä ja multa vietiin jutut pois. Joo. Ei siitä sen enempää. Mut mä voin kyllä tosi hyvin ja tällei et ei siinä yhtää mitään.
Ja sitten totaa.. Öö.. Ehkä mä nyt huijasin hiukan, ku ei mul oikeestaan oo ton lisäks tapahtunu oikeen mitään. Oon vaan ollu kotona ja möllöttäny ja tehny juttujani.

Eikä mulla oikeestaan nyttenkään oo mitään ihmeempää kerrottavaa, koska mun arki on ollu ihan normaalia. Mitä nyt oon syöny vähän paljon äiskän paitoja ja tota vilttiä vähän, mutta muuten oon ollu melko kiltti. Ja käytiin mummulassaki tossa perjantaina ja oltiin äiskän kanssa siellä yötä.
Mutta ei muuta.

Moikka.