Kun tällänen ilme on naamalla ei äiskä kertakaikkiaan pysty olemaan mulle vihanen kovin pitkää aikaa, kun sitten sille tulee huono mieli ja se unohtaa että miksi ees oli vihanen. Tämä ilme on hyvä olla aina sen jälkeen kun alas on kiskottu joku paneeliverhoista tai järsitty keittiön työtasolla olevaa talouspaperirullaa tai jotain muuta vastaavaa. Erittäin hyödyllinen etten sanois.

Muitakin kuulumisia voisin ympätä tähän samaan postaukseen, nyt kun kerran aloin kirjotteleenkin. Noi mun ihmiset puhuu kyllä jatkuvasti päivistä. "Ootas vaan Armas, enää alle kakskyt päivää ja saat kaverin. Onni tulee kotiin sillon."
Mä en kyllä vielä tiedä ketä on Onni, enkä tienny sen olevan mun kaverikaan, mutta ilmeisesti sitten on? Tai ainakin noi on päättäny niin. Se on kuulemma joululahja, kun tulee 22. päivä.

Meille on ilmestyny kauheesti kaikenlaisia valoja ja juttuja. Iskä pisti muutamiakin jo piiloon, kun löysin kirjahyllyltä kivan näkösen punasen ukkelin, jota olisin tahtonu vähän maistella. Mutta en sitten saanukkaan.