Aamu on ollu taas ihan normaali. Kyllästyin nukkumiseen ja kun makkarin ovi oli auki, niin menin sitten sinne. En ollu varma nukkusko äiskä, joten hyppäsin verhoihin roikkumaan. Eihän se nukkunut vaan tuli ottamaan mut sitten irti verhoista ja sen sijaan että se olis kehunu ja silittänyt mua se veikin mut eteiseen ja sulki makuuhuoneen oven.

Eihän sellanen peli nyt vetele. Koska mä osaan ovata liukuovia, niin menin ja kuopsutin hetken tota yhtä ovea. Siitä lähti tosi kiva ääni ja oon ihan varma, että äiti kuuli sen mutta koitti olla niinkun ei olis kuullutkaan. Siinä meni nyt tavallista kauemmin ennen ku ovi aukes, mutta aukeshan se lopulta. Pieni vauhti ja hyppäsin pyyhkeiden sekaan mylläämään. Seuraavaks kun kurkistin siitä oven raosta, niin äiti seiso siinä tukka pystyssä ja otti mut pois. Ja laitto sen oven kiinni, mitä olin niin kauan avannu! Aika törkeetä.

Äiskä meni uudestaan makkariin ja sulki oven. Vähän siinä alko sitten jo ottamaan päähän, kun ei siihen saanu minkäänlaista eloa. Menin taas liukuovelle ja tällä kertaa se aukes vähän helpommin. Mä olin just ehtinyt hyppäämään sisälle kaappiin pyyhekiden päälle, kun äiti taas tuli ja otti mut pois. Enää se ei mennyt nukkumaan. Kai se ymmärsi, että nyt on jo aamu ja aamulla pitää nousta.

Me tultiin olkkariin yhdessä. Aloin rimpuileen äiskän sylissä, kun näin jotain kiinnostavaa ja piti syöksyä sohvalle. Kyllä mua otti päähän, kun istuin sohvan reunalla ja tuijottelin ikkunasta ulos. Siellä lenteli kaikennäkösiä ja kokosia lintuja, enkä mä päässyt niiden lähellekkään. Hmph. Typerät linnut, ne varmaan ihan tahallaan lenteli tosta ohi, kun huomasivat etten mä päässyt siihen. Harmistuneena jätin sitten ikkunaan muutamat tassunjäljet.